maanantai 8. lokakuuta 2018

Näyttely ja hallikausi korkattu

23.9. osallistuin Oivan kanssa Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, tuloksena EH/1. Tuomari moitti, että Oiva on liian tuhdissa kunnossa, mikä näkyy mm. ylälinjan löysyytenä. Eipä tosiaan kovin imartelevaa muutenkin keskeneräisessä, löysässä vaiheessa olevalle junnukoiralle. Hassua miten sitä itse voikin välillä sokeutua noin koiran kunnolle: pari päivää ennen näyttelyä olin unohtanut antaa Oivalle ruuan ja sitten hätäilin näyttelyä edeltävänä päivän miten se näyttää kuivakkaalta ja annoin todella reippaasti ruokaa. Vaan kyllähän sen sitten jonkun toisen sanomana tajusi, että vararavintoa oli vaivihkaa alkanut kertyä hitusen liikaa. Oivan kasvuaikahan on ollut melkoista tasapainoilua ruokamäärien kanssa, kun energiantarve on vaihdellut välillä vähän epäloogisen tuntuisesti. Joskus viime keväänä laskin sen ruokamäärän ihan käsittämättömän pieneksi (muutamaan desiin) ennen vaihtoa kevyempään muonaan, mutta sitten kesän loppupuolella tuli vissiin joku kasvun loppuspurtti kun sai taas alkaa syötellä ihan reiluja määriä aktiivikoiran muonaa.

Toinen mikä näyttelystä jäi kaivelemaan oli ihan penkin alle mennyt liikkeiden esittäminen, sillä Oiva tuntui esitettäessä ihan vieraalta koiralta. Se ei oikeastaan missään vaiheessa päässyt kunnolla vauhtiin, vaan jännästi ja tehottoman oloisesti mulle aivan uudella tavalla pompotteli takapäätään. Tuomarikin harmitteli kehän kamalaa kivistä sorapohjaa joka vissiin ainakin osittain aikaansai tämän kummallisen suorituksen, mutta kun ei normaalisuoritusta nähty niin pahapa sitä on arvostella muuta kuin mitä näkee.

Jätän jopa tapauksessa nyt Oivan kasvamaan tämän junnuvaiheen yli ja keskitymme tämän talvikauden rallytokoon ja tokoon. Näyttelyä edeltävänä viikonloppuna olin talkoilemassa ja samalla tutustumassa elämäni ensimmäisiin rallytokokisoihin. Sain onneksi niin helpon tehtävän, että pystyin keskittymään kaikkien aloluokkalaisten suorituksiin. Tämä oli erittäin inspiroivaa ja vahvisti sitä mielikuvaa mikä mulla kilpailuista jo oli: taitava kartturi pystyy hankkimaan vähän puolivalmiille tai ei aivan nappivireessä olevalle koirallekin melko helposti hyväksytyn tuloksen, ja vastaavasti upeasti työskentelevällekin koiralle virhepisteitä on niin helppo kartuttaa kaikenmaailman pikku kömmähdyksillä ja unohduksilla.



Kisojen inspiroimana sainkin sitten ilmoitettua Oivan seurani omatoimisten rallytreenien talvikauden vuorolle, sillä totuus on, että mä en nyt tässä elämäntilanteessa kertakaikkiaan saa treenaamiseen mitään tolkkua ja säännöllisyyttä ilman tuollaisia säännöllisiä "puolipakollisia" (lue: maksettuja) treenitunteja. Viikot vilahtavat ohitse ihan hirvittävää kyytiä kun kaitsee tätä kahden lapsen ja nuoren koiran katrasta, ja silti sitä aina välillä huomaa miten joku itselle mieluinen oma harrastusjuttu on taas kaikista suunnitelmista ja innostuksesta huolimatta jäänyt ihan hävettävän vähälle kun niin paljon aikaa menee ihan perusarjen pyörittämiseen (perheen yhteinen ajanvietto, taaperon ja koiran ulkoilutus, kotityöt jne). Ja tottakai tuollainen ratatreeni hallissa häiriöineen on nyt juuri sitä Oiva eniten kaipaa mahdollisiin kilpailuihin valmistautuessa.

Ensimmäinen treenikerta oli eilen, ja ensimmäinen ratayritys meni vähän sähläämiseksi kun Oiva oli niin riehakkaalla tuulella: piippasi, hyppeli mua päin ja yleisesti vaan sähelsi innostuksissaan. Olisi kyllä kauhean kiva, jos tämmöisen murkun ehtisi aina lenkittämään ennen treenejä. ;-) Kuitenkin seuraavalle kierrokselle virta oli vähän tasaantunut, ja rata sujui varsin kivasti! Oli kyllä kaikkiaan erinomaisen hyödyllistä treeniä kun oli niin monensorttista häiriötä. Jonkin verran Oiva aina välillä alkaa jotain kyttäilemään ja vaatii sen takia lisäkäskyjä, mutta pääasia että se raivostuttava haisteluvaihe on todellakin jäänyt taakse, perusvire innokas ja motivoiminen erittäin helppoa. Kun sen kaiken innon vielä saisi suunnattua sataprosenttisesti oikeaan kohteeseen, mutta eiköhän se siitä kehity koko ajan kun ikää tulee. :-)

Myös tokokurssin aloitimme viime viikolla samassa hallissa, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin. Aika ei oikein anna myöden kirjoittaa mitään kilometripostauksia kun vauva todennäköisesti herää ihan kohta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti