maanantai 27. elokuuta 2018

Riihimäen näyttely ja retkeilyä

Lauantaina 25.8. Oiva osallistui ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä junioriluokassa 9,5-kuisena, meidän kotikaupungin Riihimäen raviradalla. "Koko suku" oli tietenkin menossa siis myös mukana. :D Ennen kehää Oiva kävi tapansa mukaan kierroksilla kaikista lukemattomista koirista ja ihmisistä, joita se olisi halunnut tasapuolisesti pussailla. Oli kyllä toisaalta helppo myös saada yhdessätekemiseen mukaan kunhan aivan alun kovimmat kierrokset taittuivat meininkiä ihmetellessä.

Kehäesiintyminen meni mielestäni ihan kelvollisesti huomioiden minimaalinen näyttelykokemuksemme. Seisominen on alkanut sujua ja Oiva ymmärtää hienosti hälinässäkin pysyä paikoillaan kun asettelen sitä, joskin tuomarin tutkiminen on vielä liikaa tälle supersosiaaliselle kaverille ja sehän riehaantui siitä ihan täysin hetkeksi. :D Mutta asettui kyllä sitten taas seisomaan, kun tuomari meni sanelemaan arvostelua. Pakittaa kylläkin kevyesti yhä jonkin verran vetäen itseään vähän kasaan.

Juokseminen tuntui kehässä ihan kivalta ja siinä säästyttiin ihmeemmiltä häsellyksiltä, mutta sitten kuulin näkemyksen että kehä oli kovin pieni varsinkin Oivan kaltaiselle suurelle ja kovaa ja voimalla liikkuvalle koiralle. Tuskinpa ne Oivan liikeet pääsivät siinä täysin oikeuksiinsa kun kaarsin tiukasti pientä ympyrää Oiva melko lähellä. Kun katselin Oivan osuuden jälkeen kokeneempiä, niin koirat juoksivat paikoin tosi pitkällä edellä niin, että hihna tuli oikeasta kädestä. Oivakin on kyllä onneksi hiffannut hyvin, että kehäjuokseminen on aivan eri maailmansa tottelevaisuuteen nähden, sillä liikkeiden esiintuomisen kannalta on vihoviimeistä jos koira jää siihen kylkeen kiinni kyttäilemään naamaa tassuja nostellen. Se hienosti ja hallitusti pyrkii edelleni, ja pitää tämä mahdollisuus sille muistaa paremmin tarjota.

Oivan tulos oli lopulta ERI/1 ilman SA:ta. Olettaisin, että sillä on nyt joku vähän pehmeä nuoren koiran vaihe menossa, kun kokoa ja ulottuvuutta piisaa mutta tiivistyminen tulee vähän jälkijunassa. Tuomarin linja oli kyllä tiukka, ja siihen nähden ihan tyytyväinen tulokseen olen. Jotain muuten mun uusnoviisiudesta ja pitkään täydellisessä umpiossa elämisestä koiraharrastusten suhteen näyttelyssä kertoi, että mä ehdin jo iloita sertistä kun Oiva sai ERI:n ja vasta kun kehätoimitsija toi mulle arvostelun tajusin, että täähän oli tässä. :D Mutta hei, kun viimeksi kävin näyttelyissä kymmenen vuotta sitten oli vaihe kun ei jaettu SA:ta ja kaikki ERI:n saaneet pääsivät jatkoon. Voinette silti tämän myötä helposti uskoa, että esim. mun sukulaisuussuhteeni eivät kerro paljoakaan  meikäläisen näyttely yms. tietämyksestä, tai sanotaanko ainakaan tietojen ajantasaisuudesta. ;-)


Kouluttamisen kanssa olen viimeisen viikon aikana jälleen laiskotellut, mutta metsässä olemme retkeilleet senkin edestä. Meidän esikoiselle on nimittäin tullut nyt joku vaihe, että hän haluaisi metsään aivan jatkuvasti, vaikka vain juoksemaan yhtä polkua edestakaisin, ja hihkuu siellä into piukassa taukoamatta. Tässä vasta vaihe mieleeni, sillä aikaisemmin hän ei ole mitenkään erityisesti viihtynyt metsässä vaan pääasiassa ulkoilureissumme ovat suuntautuneet leikkipuistoihin. Muutenkin pidemmät ja hallitummat kävelyt tämän 2,5-vuotiaan kanssa ovat suhteellisen tuore juttu ylipäätään. Mutta siis nyt on aivan mahtava juttu, kun pystyn yhdistämään taaperon ja koiran liikuttamisen ja virikkeistämisen näin tehokkaasti, ja kaiken päälle vauva kulkee kivasti mukana kantorepussa nauttien läheisyydestä ja päiväunista siellä. Kyllä hykerryttää, kun ei tarvitse jatkuvalla sarjatykityksellä olla huolehtimassa kunkin huollettavan tarpeista erikseen, ja kaiken päälle viihdyn itsekin metsissä kävellen varttuneena näillä metsäretkillä mitä parhaiten.




Tokikaan taaperon kanssa ei kilometrejä niellä, mutta sen sijaan aikaa muuten kyllä saa metsässä uppoamaan. Oiva nauttii, kun saa juosta vapaana keppejä kantaen ja hepulikohtauksia saaden. Hienosti se kuitenkin ymmärtää olla pomppimatta taaperotyttöä päin, vaikka vieraiden kanssa onkin melkoinen sählä.



Kuvat eiliseltä makkaranpaistoreissulta Hyvinkäältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti