maanantai 26. helmikuuta 2018

Oppitunteja collien kouluttamisesta

Olen täällä tähän asti puhunut Oivan kouluttamisesta lähes pelkästään positiiviseen sävyyn, mutta viime viikkojen oppituntien myötä mulla alkaa olla jonkinlaista käytännön käryä collien kouluttamisen haasteista. Colliet ovat ihan yleisestikin tunnettuja herkkinä, älykkäinä ja omanarvontuntoisina koirina, mikä asettaa ihan omat vaatimuksensa kouluttajalle ja koulutusmetodeille. Mikäli ei kouluttajalta itseltään löydy kärsivällisyyttä, herkkyyttä ja tiedostavuutta omalle toiminnalleen, menee touhu helposti pään hakkaamiseksi seinään ongelmien ilmaantuessa.

Palkitsemiseen perustuvassa koulutuksessa on monia periaatteita, jotka voivat olla varsinkin juuri tällaisella koiralla ratkaisevan tärkeitä homman toimivuudelle, ja yksi näistä on riittävän alhainen vaatimustaso. Rupesin jossain vaiheessa ihmettelemään, kun Oivan seuraaminen ja sivulletulotyöskentely alkoivat välillä hajoamaan ihan kokonaan lähes häiriöttömässäkin ympäristössä. Kun käskyt aikoivat kajahdella ilmoille niin siitä saattoi tulla täydellinen pentukurssien mallioppilaan vastakohta, ja oikein mikään käsky tai tekemiseni ei saanut siinä mitään vastakaikua. Pää vaan kääntyili kuin väkkärä joka ikisen pienenkin häiriön suuntaan oikein korostetusti. Sitten tajusin, että tämä juonsi muutamiin Oivalle liian vaativiin häiriötilanteisiin, joissa se ei ollut pystynyt keskittymään käskyjen noudattamiseen ja olin sitten vielä paineistanut sitä lisää hokemalla turhaan käskyä uudestaan ja uudestaan pilaten harjoituksen. No, Oiva oli sitten välittömästi liittänyt tämän saman mielentilan ja väärän toiminnan seuraamis- ja sivulletulokäskyihin, kun niitä oli siinä hankalassa tilanteessa aivan turhaan hyvän aikaa hoettu. Kuten olen monesti todennut, nämä oppivat niin perkuleen nopeasti - niin hyvässä kuin pahassa!

Vaati palaamista helppoihin harjoituksiin ja paljon toistoja että sain tilanteen nollattua, joten todellakin saa olla tarkkana ettei vaadi Oivalta liikaa liian vaikeissa tilanteissa ja ymmärtää lopettaa heti jankkaamisen kun huomaa, että mielentila on täysin väärä eikä koira yksinkertaisesti selviä vaatimustasosta. Aivan vihoviimeinen mitä Oivan kanssa tällaisessa tilanteessa voi tehdä, on yrittää vanhakantaisest "vaatia" sitä tottelemaan. Parasta lienee usein vain lopettaa siihen paikkaan, etenkin kun en ole mikään viilipytty tempperamentiltani ja vaikken ulospäin sitä suoraan näytäkään niin herkkä koira sen kyllä epäilemättä havaitsee ja paineistuu siitä vaan entisestään. Koiran mielentilaa voi koittaa toki joskus hetikin ohjata oikeaan suuntaan helpottamalla harjoitusta riittävästi, ja usein pentukurssilla opittu omaehtoisesta kontaktista palkkaus on ihan paras nollaus tällaisiin. Ylipäätään on hyvä muistutella itseä siitä, että mikään tämän vuoden "harrastustavoitteista" ei ole yhtä tärkeä kuin oikea mielentilan liittäminen yhdessätekemiseen! Mikäli joskus kilpailemme jossain lajissa, niin se ei joka tapauksessa mitä todennäköisimmin tule tapahtumaan vielä muutamaan vuoteen (poislukien näyttelyt), joten on aivan se ja sama kuinka vaativan tason "temppuja" se oppii ensimmäisen vuoden aikana tekemään (esim. oppiiko se seuraamaan alokasluokan tasoisen pätkän vs. muutamia askeleita häiriöissä). Kunhan jotain tehdään, ja hyvällä mielellä.


Uutena "temppuna" aloin kouluttaa noutoa, sillä ajattelin, että se on mainiota ja vähän erilaista aktiviteettia Oivalle sisätiloissa opettaen sille enemmän oma-aloitteista, musta osittain poispäin suuntautuvaa toimintaa kuin muut temppuilumme. Shaping on musta tällaisen herkän, ei "noutajatyyppisen" koiran kanssa ainoa oikea tie opettaa nouto, sillä voin vain kuvitella, miten sydänjuuriaan myöten Oiva loukkaantuisi, jos yrittäisin työntää sen suuhun jotain kapulaa. Hyvää harjoitusta olen tässäkin kouluttamiseen saanut, sillä Oivalla ei ole lainkaan luontaista kiinnostusta tarttua moisiin ääritylsiin, paikalla oleviin esineisiin ja kriteeriä sai varsinkin tarttumisvaiheessa nostaa todella vähän kerrallaan. Tyyliin kosketus -> etuhampailla koskeminen -> suun avaaminen pikkuhiljaa suuremmaksi jne. Heti jos ahnehti, kiinnostus kapulaan sammui ja Oiva alkoi tarjota kaikkea muuta tilalle. Tällä hetkellä tehdään nosto- ja pitoharjoituksia. Edelleen kapula itsessään ei ole Oivasta selvästikään yhtään mielenkiintoinen, joten tarkkana saa olla ettei taas töpeksi hommaa liian suurilla vaatimuksilla. Esimerkiksi sivulletulon liittäminen osoittautui tässä vaiheessa vielä aivan kohtuuttomaksi vaatimukseksi, kun pitovarmuus kapulasta on niin heppoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti