perjantai 2. helmikuuta 2018

Oivallinen oppija

Eilen oli pentukurssin viimeinen kerta, ja meidän pieni hikaripentu taas loisti. Mua huvittaa vaan niin tän otuksen oveluus. :-D Ihan käsittämätöntä miten se oppii niin laakista, missä paikoissa mikäkin toiminta on kannattavaa ja todellakin myös toimii sen mukaan. Pentukurssillehan ei mennä lähtökohtaisesti sosialisoimaan ja höntsäämään, vaan palkka virtaa pääasiassa katsekontaktista. Rapsutuksia muilta ei juuri heru eikä muita koiria tervehditä. No, tämähän tarkoittaa sitä, että meidän nokkela hikkepentu sitten killittää aina mua tuolla koko tunnin aivan herkeämättä ja kaikki muu on sille lähes ilmaa. Harjoittelimme viimeisellä kerralla erityisesti kaikenlaisista häiriöistä "luopumista", ja musta tuntui että suurin haaste oli miten Oivan katseen sais ees välillä käännettyä musta pois päin. :D :D Tauoillakaan se ei meinannut hellittää, vaan jatkoi herkeämätöntä killitystään koska se tasan tarkkaan tietää että siitä palkitaan. Joo-o, kyllä se vaan on sama yltiösosiaalinen tapaus mitä lenkeillä, joilla se aika ajoin yrittää naama ilosta ja riemusta sulaen poukkoilla muiden luo niin, että tuon perushihnakäytöksen kanssa saisi oikeesti nyt vähän tsempata. En tiedä uskoiko tuolla pentukurssilla kukaan meidän "ongelmaa", heh. Siellä on aivan sama kuinka lähelle muut koirat ja ihmiset tulevat ja mitä ne häiriköivät, hyvä jos Oivan tosiaan saa sinne häiriön suuntaan pariksi sekunniksi katsahtamaan. Tuleepahan tulevaisuudessakin taatusti olemaan helppoa saada ehdollistettua vahva työmoraali treenikentille, vaikka tuota sosiaalisuutta piisaakin.

Elikkä pentukurssin arvosanaksi tulisi siis "oivallinen", mutta lenkeillä hihnakäytös on "hyvää" tai onpa joskus jopa "korjattavaa", jos oikein höntsäysmeininki päälle iskee. Haha, tajusikohan kukaan, Oivan nimihän siis juontaa töihini liittyvästä läpästä (googlatkaa Oiva-järjestelmä jos ei sytytä).

Sitten taas toissapäivänä leikkikerhossa ei killitelty, vaan painittiin lähes tunti belgipennun kanssa. Vaikka Oivan sosiaalisuus on siinä pisteessä, että se oppii lähinnä noissa nostamaan virettään muita koiria nähdessään, niin tykkään silti yhä sitä viedä muita pentuja tapailemaan. Kun katsoo pentujen touhuja keskenään, niin vaikea keksiä sille mitään täysin korvaavaa aktiviteettia. Eikä aina tartte Oivankaan hikaroida, kun jotain mennään yhdessä tekemään, saa olla ihan reilusti pentukin välillä. ;-)

Siiri varmasti myös arvostaa, jos Oiva saa purettua
näitä touhujaan johonkin muuhun kohteeseen. :D
 Tokoinnostus on jatkunut ja jatkukoot nyt, kun aikaa kerran hetkellisesti ainakin on. Edelleen eletään sellaisia aikoja kehityksessä, että kaikki mukava yhdessä tekeminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin tulevaisuutta varten ja nyt siihen todella on saumaa ennen vauvan syntymää. Tosiaan sivulletulon opetuksessa oltiin jo ihan muutamassa päivässä tässä pisteessä:


Sanoisin ettei paha, pikkuhikke taas ollut vauhdissa! Varsinkin kun tämä toimii jo myös erilaisissa ympäristöissä ulkona.

Sisällä ollaan myös muutamia askeleita otettu jo mukaan. Ihan hyödyllisiä nää videot muuten, en tajunnutkaan että palkka tulee tossa niin että Oiva on sitä syödessään vinossa.




Nameilla ollaan lähinnä menty, ja hyvin Oiva niillä palkkautuukin, kelpaa vaikka aterian päälle. Lelujen kanssa ykkösjuttu on vetämisleikki mun kanssa, ja sitä onkin kotiintulosta lähtien vahvistettu. Noutamisesta ihan vaan noutamisen vuoksi Oiva ei niin piittaa, vaan se yhteisleikki on The Juttu.

Oivan korvat ovat lähteneet lentämään ihan muutaman viikon aikana, joten nyt niihin tuli sitten teipit. Se touhusi omiaan tyytyväisenä niitä värkkäillessäni enkä huomannut pienintäkään reaktiota teippeihin edes heti niiden laiton jälkeen. Ei rapsuttelua, ei pään ravistelua, ei mitään, ja hyvin ovatkin nyt pysyneet muutaman päivän menossa mukana ilman ylimääräistä räpläilyä. Jos noin täysin koiralle harmittomalla ja yksinkertaisella jutulla saa säilytettyä näyttelyoption niin ihan yhtä hyvin voi herra olla teipit korvissa. Suurin miinus lienee ihmisten ennakkoluulot (eikö se satu ym) mutta enköhän ole jo tarpeeksi "vanha" ollakseni välittämättä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti