torstai 28. joulukuuta 2017

Tabula rasa

Ehdin Siirin kanssa mieltyä helppoon arkeen aikuisen koiran kanssa niin, että harkitsin pitkään vakavissani ottavani seuraavaksi koiraksi nimenomaan aikuisen koiran säästyäkseni työläältä pentuvuodelta. Enkä itse asiassa vain pohtinut, vaan meille muutama vuosi sitten tuli hetkeksi noin yksivuotias koira kokeilujaksolle. Valitettavasti vain tälle koiralle oli sattunut juuri iskemään murrosiän "mörkökausi" normaalia vahvemmassa mittakaavassa ja katsoin, etten kohtuullisella vaivalla saa sitä täysin sopeutumaan elämään taajamassa. Sitten ilmoittikin Sonja tulostaan, ja toisen koiran hankkimisprojekti jäi siltä erää siihen.


Luovutusikäisen pennun hankkimisella, pentuvuosi-innostuksesta riippumatta, on kuitenkin kiistattomat etunsa, varsinkin tällaisessa pikkulapsiperheessä, jossa elämä ei taatusti tule olemaan kovin tasaista ja rauhallista vielä pitkään aikaan. Nimittäin 7-viikkoinen pentu on uuteen kotiin saapuessaan kuin muovailuvahaa, tabula rasa, "tyhjä taulu". Toki se on jo ensimmäisen tärkeän kosketuksensa saanut ihmisiin ja ympäröivään maailmaan kasvattajan luona, jossa pennut käyvät läpi tärkeän ihmisiin leimautumiskauden 4-7 viikon iässä. Tämä kausi jatkuu 8-16 viikon ikäisen pennun kaudella, jolle ominaista ovat nopea oppiminen, ihmisten sanojen ja eleiden omaksuminen ja tehokas sosiaalistuminen kaikkeen mahdolliseen. Koira ei milloinkaan totu yhtä helposti uusiin asioihin kuin tässä iässä, ja mikäli on se on esimerkiksi tottunut elämään pienten lasten kanssa silloin, se mieltää nämä ehdoitta ja ihmettelyittä kuuluvaksi osaksi normaalia elämää ja arkea lopun ikäänsä. Aikuiselle, lapsikokemattomalle koiralle taas ei ole edes mikään synti kummastella tai jopa pelätä noihin aikuisiin nähden täysin käsittämättömällä tavalla käyttäytyvien pikkuihmisten menoa. Sosiaalistumiskauden tekemisillä ja tekemättä jättämisillä voi joskus olla hyvinkin kauaskantoisia vaikutuksia koko koiran loppuelämään.

Tämän kauden eläminen läpi pennun kanssa tuo toki mukanaan erityistä vastuuta ja vaivaa, mutta se on myös uskomattoman palkitsevaa nähdä miten pentu muokkaantuu vasteena sille tarjottuihin kokemuksiin ihan silmissä. Oivan tullessa meille ei sille merkinneet mun sanani, äänensävyni ja eleeni juurikaan mitään, mutta heti kun sen kanssa alkoi leikkiä ja opiskella asioita ja elämää, se alkoi nopeasti reagoida sanoihin, iloisiin kiljahduksiin, kumartumisiin ja vaikka mihin. Rauhallisessa ympäristössä se hoksaa ihan muutamasta toistosta mistä uudessa opiskeltavassa asiassa on kyse (esimerkiksi istahtaminen tai katsekontakti). Uusiin paikkoihin mennessä mikään ei pelota, tai jos vähän oudoksuttaa, niin seuraavalla kerralla paljon vähemmän, jos ollenkaan.

Neiti tutustumassa Oivaan kotiintulopäivänä. Tarvittiin rauhoitteita (tutti ja rätti)
ilokiljahdusten tasoittamiseksi. :D

Edellisestä pentuvuodestani on jo 14 vuotta, joten ei ihme jos oli vähän unohtunut minkälaista tämä olikaan. Toki työlästäkin, mutta ennen kaikkea uskomattoman motivoivaa! Satuin löytämään vanhempieni luota vanhat muistiinpanot Siirin pentukoulutuksesta ensimmäisen 4 kk aikana ja silloin painotus tuntui olevan vahvasti toko"temppujen" opiskelussa, tiukasti puhdasoppiseen naksutinkoulutukseen kohteineen päivineen tukeutuen. Oivan kanssa pääpaino tulee pentuaikana olemaan ehdottomasti arkitaitojen, kuten luoksetulon ja erilaisissa tilanteissa käyttäytymisen opiskelussa, enhän vielä edes tiedä mitä mahdollisesti tulemme harrastamaan. Muutenkin koulutusfilosofiani on aika lailla noista ajoista aika lailla jalostunut. Esimerkiksi olihan se tokoilu enimmäkseen superkivaa aina Siirin kanssa, mutta olisi myös ollut ihan kiva, että sitä olisi voinut pitää turvallisin mielin vapaana luottaen luoksetuloon, tai ettei se olisi 1-4 vuotiaana vieroksunut ihmisiä, tai ettei se olisi vetänyt hihnassa aivan päättömästi suurinta osaa elämästään. ;) Ja vaikka ehkä taitoni yksittäisten lajinomaisten "temppujen" opettamisessa ovatkin pahasti ruostuneet, niin enää tuskin menen siihen lankaan, että vannon yhden ainoan oikean koulutusopin tai -teorian mukaan niin kuin silloin. Rennosti vaan "off the books" tehokkaasti itselle ja omalle koiralle sopivia vinkkejä ulkopuolelta suodattaen. :)

Koirankoulutusoppaitakin lukiessa huomaa, että oma ajatusmaailma on "hieman" muuttunut 15-vuotiaan ajatusmaailmasta. Silloin sitä lähti niin täysillä kaikenlaisten "gurujen" oppien matkaan, että koki suoranaista stressiä jos jokin asia ei toiminutkaan omalla kohdalla aivan kuten kirjoissa. Nyt haen lähinnä kevyttä inspiraatiota hymähtelyjen ja vahvan suodatuksen siivittämänä. Melkoista rakettitiedettä koiranpennunkin kasvatuksesta saa, jos haluaa! Mulla kyllä lähtisi tyysten järki, jos vaikka kaikkia Tuire Kaimion "pennunkasvatusraamatun" oppeja lähtisin kirjaimellisesti noudattamaan. Siis että vaikkapa yksinoloharjoituksissa ollaan viikon intensiivisen harjoittelun jälkeen siinä pisteessä, että pikapikaa voi piipahtaa jossain asioilla? Honestly, missä realismi ja yksilöllisyys? Kuinka moni oikeasti pystyy hankkimaan pennun vuosiloman alkuun, tai vänkää itselleen jonkun epämääräisen palkattoman virkavapaan - palkallista äitiysvapaata koiranpennun johdosta kun ainakaan mun työnantajani ei tunne. Varmasti jos jokin asia vaikuttaa ongelmalliselta juuri omalle pennulle niin se kannattaa käydä läpi vaikkapa juuri Kaimion esittämän pitkän kaavan mukaan. Mutta mitä nyt vaikka autoiluunkin tulee, niin mä en todellakaan ala Oivan kanssa harjoittelemaan liikkumattomassa autossa oleskelua kun se on heti kättelyssä jo surruutellut menemään pahoinvoimatta ja itkemättä tunninkin matkoja. Salme Mujusen pentukirja vaikutti lähestymistavaltaan paljon simppelimmältä, mutta kyllä siinäkin joidenkin ohjeiden ehdottomuus sai mut pyörittelemään silmiä, kuten että pentua ei ikinä, koskaan saisi päästää tutustumaan ohikulkeviin koiriin...


Mutta niin tai näin, varmasti kaikki koulukunnat ovat yhtä mieltä siitä, että pennun kanssa touhuaminen, hyvän suhteen luominen leikkien ja palkiten ja runsas positiivisten kokemusten tarjoaminen ympäröivästä maailmasta ovat älyttömän tärkeitä. Niillä mennään, perustaa luoden ja kaikkia vinkkejä ja oppeja iloisesti soveltaen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti