maanantai 25. joulukuuta 2017

Joulun viettoa ja Siirin kuulumisia


Alunperin oli tarkoitus pysytellä lähinnä kotosalla tämä joulu, sillä sen verran pentuarki etukäteen jännitti. Koska Oiva on kuitenkin ollut niin sopeutuvainen tapaus, uskaltauduimme  lähtemään joulupöhinöihin vanhemmilleni jouluaatoksi ihan yötä myöten. Ja turhaa huoli tosiaan vaikutti olevan, sillä Oiva asettui uuteen paikkaan kuin kotiinsa. Mitä nyt aattoiltana ei malttanut oikein ottaa torkkua, mutta univelkoja on paikkailtu tänään kyllä oikein huolella. Kaikki uudet ihmiset, koirat ja tilanteet on jälleen kerran otettu vastaan oikein Oivallisesti! Ja vissiin ihan mukiinmenevä tapaus noiden vahvasti springereihin menevien perheenjäsentenkin mielestä, vaikka "vääränmerkkinen" onkin. :D



Siiri, Oivan uskollinen ja luotettava tuki ja turva, voi tällä hetkellä oikein mainiosti! Sillä on siis ollut paha sisä- ja välikorvan tulehdus, jota on nyt hoidettu jo yli pari kuukautta ja hoito mahdollisesti myös huuhteluineen jatkuu yhä poikkeuksellisen löydöksen (Candida-sieni) takia. Tulehdus ilmeni meille todella poikkeuksellisella tavalla, akuuteilla ja todella rajuilla tasapaino-oireilla, sillä vannon, että Siiri ei ensimmäistäkään kertaa ollut ravistellut tai raapinut korviaan eikä sillä ylipäätäänkään ole minkäänlaista kroonista korvatulehdushistoriaa. Kerran kuukaudessa parissa olin korvia puhdistellut ja ajatellut, että kerääväthän ne ehkä hiukan normaalia enemmän hiivaista töhnää, mutta koska Siiri vaikutti muutoin täysin oireettomalta ei niin maailman tavallisin koirien sairaus, korvatulehdus, päässyt pieneen mieleenikään. Ei todellakaan ollut elämäni huippuhetkiä koiranomistajana kun lopulta tajusin mistä hurjissa tasapaino-oireissa oli kyse, ja toki näin jälkiviisaana huomaa eron ihan yleisvoinnissa. Väsyneisyys ja haluttomuus lenkkeillä oli vain niin helppo laittaa vanhuuden piikkiin, täyttäähän Siiri jo kohta 14 vuotta mikä on todella kova ikä tämänrotuiselle.

Pää luultavasti jää vinoon, mutta muuten Siiri on pirteä ja vetreä vanhus kovista sienilääkkeistä ja toistuvista huuhteluista huolimatta ja lenkkeilykin taas maistuu! Uusipa korvatulehdus tai ei (kaikkeni teen ettei niin kävisi), niin hyvällä omalla tunnolla sitä hoidatan sikäli, että se on saanut nyt hoitojenkin ajan elää mielestäni ihan täyttä vanhuksen elämää. Koen olevani Siirille velkaa ja hoidatankin korvia ihan viimeisen päälle erikoispraktiikassa. Kuten vanhaa Siirin blogia lukeneet tietävätkin, Siirin merkitys mulle on ihan mittaamaton. Se on ollut mulla ilmaan minkäänlaisia taukoja (no, lomamatkoja lukuunottamatta) 15-vuotiaasta saakka ja käynyt kanssani läpi mitä moninaisimmat elämänvaiheet.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti